Aamulehti 15.2.2012 ( Kriitikko Tom Sjöberg):
Morrison haudattiin Karjalaan
Marjatta Uusikylä
on eräänlainen sivustakatsoja nykypäivän arkisissa
konflikteissa.
Kohtaamiset
sisältävät aina jännitteen, mutta vailla moralisointia.
Hänen toteava
tyylinsä
antaa tilaa katsojan tulkinnalle.
Aarre Kärkkäisen jyrkkävärisissä ja ekspressiivisissä maalauksissa on hupi mukana.
Vai mitä
pitäisi ajatella hotpantseihin pukeutuneista tytöistä, jotka
pyhiinvaeltavat
protokarjalaismaisemaan
istutetulle Jim Morrisonin haudalle?
26.2. asti,
Galleria Kapriisi, Hämeenpuisto 25
Unessa, matkalla (Näyttely: Uusikylä & Kärkkäinen)
http://nokkonen.wordpress.com/2012/02/22/unessa-matkalla-nayttely-uusikyla-karkkainen/
Posted helmikuu 22, 2012 by RJ in Uncategorized. Avainsanat:Aarre Kärkkäinen, Galleria Kapriisi, kritiikki, Marjatta Uusikylä, Tampere. Jätä kommentti
Marjatta Uusikylä & Aarre Kärkkäinen: Mielen Tiloja. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 26.2.2012 saakka (Kriitikko Raisa Jäntti)
Marjatta Uusikylä vie maalauksillaan matkalle Keski-Eurooppaan. Amsterdamin tunnistaa siltaan ketjulla kiinnitetystä polkupyörästä. Tunnelma on yhtä ohut ja uneksiva niin Venetsiassa kuin suomalaisessa, pimeään vajoavassa puutalossa. Pilvipoudassa heinäpaalit muuttuvat yllättäen ilmassa leijuviksi, pulleiksi pilviksi.
Uusikylän maalauksia katselee mielellään. Erityisesti pidän linnuista. Juuri askelta ottava pulu Huokauksen paikassa saa minut hymyilemään.
Toisaalta mielellään katseleminen ei aina jää mieleen pitkäksi aikaa. Näyttely on kuin viikonloppumatka eurooppalaiseen suurkaupunkiin: tunnelma, joka päättyy liian pian, ja josta ei enää kotona saa kiinni.
Aarre Kärkkäisen
maalausten matkat sijoittuvat enemmän suomalaiseen maaseutuympäristöön.
Kuvissa on hauskaa outoutta. Muistossa vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut
tyttö tasapainottelee aidanpylväällä, kun violettipukuinen,
kumara nainen kävelee suuren talon pihan poikki. Apupapin unessa mies
messuaa liperit kaupassa rantakallioilla, etualan nuoren naisen kasvot
peittyvät sumuun.
Kärkkäinen käyttää värejä
niin että maalauksiin tekee mieli sukeltaa. Siveltimenvetojen muodostama
verkko ottaisi varmasti mukavasti vastaan, jos maisemaan pääsisi
hyppäämään. Väreissä on jotakin villiä;
Kirje-maalauksen ruskean rikkoo puna-sini-keltainen taivas, ja hämärässä
istujan sylissä valkoiset viivat voivat olla yhtä hyvin paperi
tai lintu.
-
(Pahoittelen taas kerran kuvien heijastuksia. Oli liian
aurinkoinen päivä.)
p. 0400608002
hilkmar@gmail.com
aarre.toeks@gmail.com
http://www.toeks.fi